Vetinen lomareissu

Taannoin kerroin tammikuisesta lomareissustamme Åreen ja Trondheimiin. Ei mennyt ihan putkeen se reissu, pakkasta oli koko viikon karvan alle -30*C + katastrofaalinen paluumatka läpitunkemattoman sakeassa lumipyryssä.

Niin Åre kuin Trondheimkin vaikuttivat kuitenkin kivoilta kohteilta - päätettiin yrittää onneamme uudelleen ja suunnata samoille nurkille kesälomalla. Varasin heinäkuulle Årestä mökin viikoksi ja hotellin Trondheimista pariksi yöksi - puitteet perhelomalle kunnossa.

Kuva: Strawberry Home Hotel Katajanokka

No, Pupunen ei sitten lähtenytkään mukaan, sai kesätyöpaikan samoille viikoille Katajanokan vankilasta. 

Kuva: Systeri

Tähän muuten liittyy onnekas sattumus! Vuosittain marraskuussa vietetään Lapsi mukaan töihin -päivää, Pupunen on aina ollut "töissä". Tällä kertaa kummallakaan ei ollut mahdollisuutta ottaa mukaan; ehdotimme, että kysyy Systeriltä, joka työskentelee Strawberry-ketjussa tapahtumatuottajana. Juu, lapsonen oli tervetullut (kuva). Wilmaan alkoi putoilla pitkin päivää "LUVATON POISSAOLO"-viestejä... Ei ollut tullut edes mieleeni, ettei Helsingissä vietettäisi lapsekasta työpäivää! Viesti koululle, poissaolo saatiin muutettua ihan luvalliseksi. "Rokulipäivän" päätteeksi Pupuselle tarjottiin kesätöitä. Ensikosketus työelämään hotellin aamiaiskattauksista ja päivällistarjoiluista, pääsi myös roudaamaan esiintyjien kalustoa, jee!!

No, LAPSETON loma on LUKSUSLOMA, eli ei siinä mitään - kiitos Systerille, joka majoitti Pupusen reissumme ajan ja seuraavinakin kesätyöviikonloppuina.

Mies oli varannut liput WasaLinelta, olisi lyhyempi ajomatka Ruotsin puolella. Ihan kiva, mutta Vaasassa oli lähtöviikonloppuna valtakunnallinen lasten/nuorten jalkapallotapahtuma ja kaikki hotellit olivat täynnä! Löysin sitten booking.comin kautta jonkun karmaisevan loukon, jonne saimme päämme kallistaa. Aamiainen oli onneksi varattu laivalta, joten yöpyminen jäi mahdollisimman pikaiseksi...

Vaasaan ajellessa satoi, ja niin satoi Ruotsin puolellakin... 

Åressa satoi, päivästä toiseen, Trondheimissa paistoi aurinko. Kun lähdimme Norjan puolelle, alkoivat Trondheimissa (kuva) sateet, Åressa paistoi aurinko. Kun palasimme takaisin Åreen, sateet alkoivat uudelleen. Oli aika märkää... 

Kauheasti ei voinut ulkoilla, Koira ei olisi halunnut mennä edes pihapissalle. Ja kun satoi, oli myös kylmä. Tosikylmä. Joka kerran saunoessa värjöttelimme urheasti  hetken terassilla, melkein kuin olisi talviavannossa käynyt...

Todistettavasti aurinkokin paistoi hetkellisesti! Åressa sijaitsee Ruotsin (vesimäärällä mitattuna) suurin vesiputous Tännforsen, korkeus 38 m, leveys 60 m. Keväällä lumen sulaessa touko-kesäkuussa virtaama voi olla jopa 400 kuutiometriä sekunnissa. Aika jytinän piti heinäkuussakin!

Keskimmäisessä kuvassa koira ei ole kauhuissaan, vaan Mies kääntää korvia takaisin "perhosasentoon", ettei niihin menisi kovin paljon vettä - ilmanpaine kun heitteli korvia taka-asentoon... Sen verran pirskotti, ettei täältäkään ihan kuivina selvitty.

Oli silti kivaa. Levollista. Rentouttavaa. 

Kokkailtiin kevyitä lounaita mökissä, iltapäivisin periruotsalaiseen tapaan fiikattiin, iltaisin poikkeiltiin aterioimaan eri ravintoloissa. Tein vähän töitäkin (aikataulupaineita). Lueskeltiin kirjoja, oli aikaa jutella rauhassa. Kudinta en ottanut mukaan - en automatkoille enkä mökkielämäänkään, pidin villasukkalomaa. Tuntui vähän oudolta, mutta yllättäen totuin kyllä. 

Paluumatkalla yövyttiin jälleen Bollnäsissä kuten talvivisiitilläkin, Scandic Bollnäsin salaatit ja skagenit tuli testattua jo kolmannen kerran. Runsaat annokset, ehkä turhankin tanakat. Sattumoisin Bollnäsissäkin satoi...

Kuva: Googgeloitu

Siljalla ja Vikarilla Tukholmaan matkatessa ei voi olla huomaamatta Vaxholmin Oxdjupetissa v. 1733 käyttöönotettua, 40 metriä merenpinnan yläpuolelle nousevaa Fredriksborgin linnoituksen pyöreää tornia, joka aikoinaan on puolustanut kapeaa reittiä. Salmi on niin kapea (kapeimmillaan 180 m), että tuntuu kuin voisi melkein hypätä reelingiltä rantapenkereelle. Pyörimme näillä nurkilla jo talvella, lunta vihmoi kuitenkin niin ankarasti, ettemme lähteneet kallioille liukastelemaan. 

Kuva: Googgeloius

Mies halusi palata kesäkeleillä, joten viimeinen päivä ja yö vietettiin ihan liki tunnelmallisessa Hotell Vaxholmissa. Hotellin edustalta aukesi näkymä vielä vaikuttavampaan - kokonaisen saaren laajuisen - Vaxholmin linnoitukseen.

Hah, emme käyneet kummassakaan. Satoi...

Sontikat ropisten juoksimme hotellin läheiseen pizzeriaan, La Casa Vaxholm. En ole mikään suurensuuri pizzan ystävä, se on yleensä vihoviimeinen hätävara. Mutta nyt on kyllä pakko oikein kuvan kanssa postata, sain niin ylivertaisen elämyksen - vertaansa vailla ehkä ikuisesti, siis yksinomaan hyvällä tavalla!! 

No, Vaxholmiin varmaan vielä palataan... Mies on sitä mieltä, että yritetään vielä kolmannen kerran: Vaxholms Julbord lienee jonkinlainen instituutio. Tukholmasta pääsee suoraan Vaxholmin linnoitukseen Joululaiva M/S Mälar Victorialla. Saapa nähdä, mitä silloin tulee taivaalta...

Kohta se alkaa...

Joku ehkä muistaa taannoisen tuskailuni toisen asteen yhteishausta? Millainen soppa kaikkien harrastaneisuustodistusten, hakuvideoiden ja pääsykokeiden kasaaminen olikaan...

Pop Jazz Konservatorion pääsykokeisiin Pupunen ei saanut edes kutsua. Kaikista hakeneista (19) vain yksi (1) opiskelija hyväksyttiin musiikkiteknologian linjalle.

Sibelius-lukion pääsykokeissa kävi, mutta sanoi jo heti kotiin tullessaan, että "penkin alle meni". No en ihmettele, olisi ehkä kannattanut harjoitella etukäteen, edes pikkuisen. Mutta kun ei. Ilman preppausta 92. varasija, ei siis mitään toiveita peruutuspaikastakaan. Lopputulos on kuitenkin ihan hyvä (jopa toivottu, ainakin meidän vanhempien mielestä), alle kasin keskiarvolla kun nimittäin ei kovatasoiseksi tiedetyssä opinahjossa kovin pitkälle pötkitä...

No, ihan hukkaan kaikki työ ei kuitenkaan valunut:

Pupunen aloittaa opintiensä Kallion ilmaisutaidon lukiossa ylihuomenna. Muihinkin hakemiinsa oppilaitoksiin olisivat pisteet riittäneet, mutta hakujärjestys ratkaisee.

Kuulemma vähän jännittää.

Mutta hyvin se menee. Ehkä. Toivottavasti... 

Picnicillä Kallaveden rannalla

Pupunen osallistui tänäkin kesänä Kuopio Dance Festival -poikaleirille (Kuopio Tanssii ja Soi). Vein ja toin. Molemmissa päissä vietimme/vietin viikonloppua Kuopiossa.

Aiempina kesinä on jo edellisenä viikonloppuna ollut tanssillista ohjelmaa, joten olin varannut viikonlopun majoituksen hyvissä ajoin etukäteen ennakkovaraajan etuhintaan - maksua ei siis palauteta, jos varauksen peruu. No, eipä ollut MITÄÄN ohjelmaa, ohjelma itse asiassa alkoi vasta KESKIVIIKKONA! Pyysin sitten Systerin mukaan, mukavampi hengailla kylillä kolmisin. Ilman ohjelmaa.

Onneks olokoon jos - Kuopijon katuja veppaellessa alako näläkä eli jano juileksimmaan - ossaat tehä oekeen piätöksen.

Pupuselle MUIKKUKEETTO, meitsille MUIKKUKIPPO ja Systerille MUIKKUNÄPPISET kera PIKKUNÄPPEE VIHREESALAATIN. 

Olikin tosi kivaa. Systeri löysi second hand -liikkeestä upean kesägarderobin tulevalle etelänreissulleen (sikahalvalla, mm. ihanan ateljee pellavamekon ja kolme muuta kolttua), hortoiltiin torilla, bongailtiin julkkiksia, lepäiltiin kirkkopuiston aurinkoläikissä, muikkuiltiin juuri 90-vuotta täyttäneessä Muikkuravintola Sampossa (kuva), nautiskeltiin Pienen jäätelöbaarin artesaanijätskeistä, Pupunen rämpytti meille iltaisin kitaraa...

... ja käytiin picnicillä Kallaveden rannassa. Lähikaupasta ostimme fleecen ja retkieväät, majapaikasta nappasimme mukaan astiat ja aterimet, kassiin vielä pokkarit ja JBL. Ohikulkijat - lenkkeilijät, polkupyöräilijät ja koiranlenkittäjät - hymyilivät muikeasti nautiskelijoille. Olipa hauskaa. Ja maukasta.

Paluumatkalla poikkesimme Systerin kanssa Varkauteen Taidekeskus Väinölän naivistinäyttelyyn Iloa-rakkautta. Piristävä - oli myös raikasta nähdä Iittalan naivistinäyttelyä laajempi taiteilijakattaus. Avoinna 22.8. asti - suosittelen!

Hakumatkalle suuntasimme Koiran kanssa kahden, Mies oli yli-viikonlopun-työmatkalla Turussa. Olin varannut liput Gaalajuhlaan ja Botis Sevan esitykseen (linkin takana traileri), jonka arvelin innostavan myös Pupusta (enkä erehtynyt):

Botis Seva on koreografi, jolla on ainutlaatuinen, hiphop-tanssityyliin pohjautuva ääni sekä rajoja rikkova lähestymistapa. Hänen teoksensa kumpuavat todellisesta elämästä ja heijastavat sekä hänen omia tarinoitaan, että hänen ympärillään olevien ihmisten kokemuksia. Hän ammentaa vaikutteita myös elokuvista, tekstistä, kuvataiteesta ja muista tanssin kielistä, jatkuvasti uudistaen luovaa ajatteluaan ja suhdettaan näyttämötaiteeseen.

Ja tietty olin hankkinut lipun myös Pupusen esitykseen, poikaleirien uranuurtaja Ilkka Lampin "jäähyväisesitykseen". Oli hieno! En kuvannut. 

Oli ihan pakko käydä taas myös Muikkuravintolassa, maistamassa kehuttu klassikkoannos PAESTETUT MUIKUT SAMPON TYYLIIN (pottumuussia, tommaattia, kurkkuva, sitruunoo ja tillijä). Ei turhaan mainostettu!

Noin kokonaisuutena Kuopion annista sanoisin: PETTYMYS! Olin TODELLA pettynyt! Esityksiä oli niukanlaisesti ja tanssin koko kirjo aika suppeasti edustettuna. Aiemmin ohjelmaa on riittänyt 10 päiväksi, nyt vain keskiviikosta sunnuntaihin, siis 5 päivälle. Kenneth Kvarnström ei ilmeisesti ollut enää jaksanut niin panostaa, kun taiteellinen johtajuus oli vaihtumassa... Harmitti.

Kuva googgeloitu ja editoitu.

Mennen, tullen olin bongannut tienvierimainoksia Joroisten HärkäFestistä. Paluumatkalle lähdettiin sunnuntaina alkuillasta. Ihmettelin jo pitkän suoran päästä uutta isoa mainosta, joka oli tökätty aivan vitostien kylkeen - mielestäni vaarallisen lähelle ajoratoja. Olin jo ihan liki, kun tajusin, että tien penkalla seisoi HIRVI, etukaviot valkoisella reunaviivalla. Paniikkijarrutus, ehdin havainnoida hirven ripset ja jokaisen yksittäisen karvankin vasemman silmän ympäriltä. 

Ihan kohdalla hirvi keikautti päätään kohti ja hyppäsi 180 asteen loikalla takaisin metsään - takakaviot melkein ottivat vauhtia nokkapellistä. Vähänkö pelästyin!! Kummallisinta oli se, että vastaantulevaa liikennettä oli jatkuvana virtana, kukaan ei vilkauttanut valoja EIKÄ EDES HILJENTÄNYT omaa vauhtiaan. Ihan käsittämätöntä. 

Pupunen aikoo leirille myös ensi kesänä. Ehkä lykkään vain junaan...

Haaste: Projekti

Olin jo melkein ehtinyt kirjoittaa tämän valmiiksi alkukesästä EIPÄS-JUUPAS -otsikolla, mutta KristiinaK:n toukokuun haasteena on PROJEKTI, jota tämä postaus kyllä omalla tavallaan vallan mainiosti ilmentää... 

Enkä ole tämän kanssa edes myöhässä, koska uutta haastetta ei ole vielä julkaistu (kesäkuukaudet ovat kuuleman mukaan haastelomaa).

Pääsiäisenä pashatessa meni hermot keittiön pöytätasojen vähyyteen ja tavaran paljouteen. Kahvinkeitin, leivänpaahdin, vedenkeitin ja mikro vievät oman tilansa, lisäksi tasoilla törröttävät myös bioastia, konetiskipilleripurkki, keittiön siivoussuihkeet, parikin kapusta-astiaa, sipulipönttö, mausteliemet puulaarissaan, talouspaperirullateline ja aamiaismyslipurnukat, nekin kaikki käytössä päivittäin. Tunkua on! Koita siinä sitten kokkailla jotain, levitellä pusseja ja purnukoita. Kaaos, sanalla sanoen.

Saareke! Näin päätin, Mies ja Pupunen vastustivat. Tulee ahdasta, väittivät. Houkuttelin Ikeaan, josko siellä vaikka olisi kevätbuffet tarjolla. No ei kyllä ollut, toki tiesinkin sen, mutta miesväki meni onneksi halpaan! Kun vatsat olivat täynnä, maanittelin EDES KATSOMAAN saareketta, jota olin VAIN VÄHÄN harkinnut. Siis paljon, tosi paljon, mittaillut paikankin valmiiksi. Sitähän en tietenkään myöntänyt.

Ikea Tornviken

Juu, ei, ei käy, liian iso, ahdasta tulee, väittivät. Hain lavakärryn ja kurvailin varastopaikalle, miesväki nostopuuhiin ja kassalle. Kotona sanoivat, että saat kyllä itse koota, he eivät asiaan enempää puutu. Purin tavarat laatikoistaan ja kun olivat siirrelleet parisen viikkoa paneeleja, hyllylevyjä ja kantta pois tieltään milloin mistäkin, alkoi jo talkoohenkeä löytyä!

Yhteistuumin saareke saatiin kasaan. Tarkoituksenani oli osmocoloroida taso ja hyllyt, mutta taas vastustettiin: haisee pahalle, päätä alkaa särkeä. Kun olin poissa, Mies oli vetänyt jotain (hajutonta??) öljyä päälle, liian paksulti. Pinta oli tahmea - nyt oli meikäläisen vuoro mäkättää, pitikö se mennä pilaamaan jollain halppismönjällä!!?? Pari viikkoa kun hankailin mikrokuituliinalla ja rasvasyöpöillä spraypuhdisteilla, sain pahimmat tökötit poistettua. Pinta oli siltikin kuin lehmän nuolema. Kiukutti. Kiukutti paljon. Pinta pitäisi hioa ja käsitellä uudelleen. OsmoColorilla tällä kertaa!

Nyt tahmasaareke on ollut tosikäytössä useamman kuukauden. Mies tekee sen äärellä varhaisaamiaisensa, Pupunen välipalansa, itsekin kokkailen uudella innolla. Onpa hyvä, tosi sopiva korkeus, tähän onkin helppo tyhjentää kauppakassit, kiva katsella auringonnousua aamuvoikkaria vääntäessä, onpa taas pöytäpinnoilla tilaa, ylistävät miehenpuolet! Johan muuttui ääni kellossa... 

Ei tämä mikään optimiratkaisu ole, myönnän - kierrätysastioiden kannet saa kyllä riittävästi auki, mutta niiden tyhjentäminen on hankalaa, kun pönttö pitää ensin hilata esiin. Onneksi niitä ei ihan viikoittain tarvitse tyhjennellä. Kahvinkeitin ikkunalaudalla näyttää tosi tyhmältä, mutta on käytössä aiempaa helpompi, kun vettä ei tarvitse lorotella niin korkealta. Hana toki on vähän kaukana, mutta toisaalta se houkuttaa käyttämään erillistä mittakaadinta kuivauskaapista, pysyy vesisäiliö siistimpänä. 

Astioita avohyllyillä pohdin, käykö Koira ne kuonoilemassa. Turha huoli, TYHJÄT astiat eivät tunnu kiinnostavan vähän vertaa... Käytössä on kyllä niin paljon näppärämpää, kun vuokia ei tarvitse enää kaivella kaapeista - puhumattakaan kaappeihin yllättäen ilmestyneestä lisätilasta!! Vähän kuin ylimääräinen bonus lisääntyneen työtilan siivellä.

Yrttitarha: basilikaa, viinisuolaheinää ja vehnänorasta.

No, oikeasti ei voi puhua saarekkeesta, kun on niemekkeenä ikkunan alla. Siitä viis, olen hyvin tyytyväinen, varsinkin kun tahmeuskin on käytössä kaikonnut. Miesväkikin on, vaikkei sitä edelleenkään myönnä (siis tyytyväinen, ei tahmea!!). Koira ei niin välitä...

PS. Ikean ravintolan kun mainitsin, niin kehaisenpa lohikeittoa - hyvää oli, ja lohta reilusti! Ja nyt on kesäbuffetkin tarjolla. Ehkä se pitäisi käydä koemaistamassa...

Vyöhyketerapia

Palaan KristiinaK:n maaliskuun haasteen teemaan... 

Kaikki aina äimistelevät, kun väitän väsymyksen tuntuvan jalkapohjissa. Jalkaterät tuntuvat kireiltä ja jäykiltä, jalkapohjia särkee. Nyt eivät jalkapohjat kipuilleet, mutta vasemman jalan keskivarvas tuntuu puutuneelta. Ja olen kyllä kauttaaltaan kokovartalojäykkä, en vain jalkateristä.

Tarttis tehrä jotain, sanoisi M.Koivisto (KristiinaK:n maaliskuun 2026 haaste KUUKAUDEN SITAATTI/MIETELAUSE).

Vyöhyketerapia on kiinnostanut iankaiken. Vyöhyketerapeutilla olen kuitenkin käynyt vain kerran, noin 30 vuotta sitten (se oli ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa). - - -

Jotain tarttis -toimenpiteeksi päätin varata ajan vyöhyketerapeutille, ennen sitä pitäisi käydä kuitenkin jalkahoidossa. Mukavampi ojennella pehmyttä ketaraa lakattuine kynsineen terapeutin puristeltavaksi.

*

No niin, kävin siis Diakoniaopiston SKYO-salongissa jalkahoidossa, koko setti: jalkahoito, jalkakuorinta, jalkanaamio, jalkahieronta. Jami pisti parastaan, leijuin nirvanassa - paitsi varpaankynnet eivät ole koskaan olleet yhtä rumasti lakatut, ei edes omatoimisesti. Mutta sen huomasin vasta kotona ja kun hintakin oli vain 53 euroa, ei haitannut ensinkään. 

Mutta nyt jalat olivat sellaisessa kuosissa, että kehtaisi tarjota taikinoitaviksi!

Olin jo ennalta valinnut vyöhyketerapeutin, ihan vaan nimen perusteella, Makea kipu. Samalla pääsisin tutustumaan Engellin suunnittelemaan Lapinlahden sairaalaan, Suomen ensimmäiseen houruinhoitolaitokseen. Vaikuttava kokonaisuus, joskin kipeästi perusparannuksen tarpeessa ja sokkeloinen. Mutta aika ihana, kesällä varmasti suunnataan näille nurkille picnicille kulttuurinnälkää tyydyttämään.

Vaan viimein päästään itse asiaan! Mitä ne koivet kertoivatkaan??

• Jo ihan ekat otteet saivat tuskanirvistyksen nousemaan kasvoille: istumalihakset täysin jumissa, samoin alaselkä. [Totta, vasenpolvikipuisena varon askellustani, mikä tuntuu kankuissa, selkävaivainen olen ollut iankaiken.] 
• Lymfakierto oli täysin tukossa. Tämä oli kaikkein tuskallisin osuus - vallankin kun niitä lymfapisteitä oli useammassakin kohdassa! [Samat kohdat olen todennut kivuliaiksi jo vuosien ajan, mutta turvotusta en ole isommin havainnoinut ja ihokin on virheetön].
• ... samoin "aivoviemärit", tukossa. [Työni on aika kuormittavaa; tiukat aikataulut, isot uudistukset, paljon vastuuta, jatkuva uuden innovointi.]
• Jalkapohjan mukaan naamavärkkikin oli aika kivulias ja [kuuleman mukaan poikkeuksellisesti] hampaisto vain toiselta puolen. [Teenkö työtäni naama irvessä, hammasta purren??]
• Painallus hypotalamuksen heijastepisteeseen oli kuin salamanisku.
• Unipisteen painelu sai parkumaan ääneen. [Nukahtamispillerin voimalla nukun 4-7 tuntia yössä, nukahtaminen vie aikaa ja CPAP rekisteröi unen aikaisia hengityskatkoksia.]
• Niskat olivat kunnossa [tai ainakin heijastepisteet olivat kivuttomia], samoin sisuskalut [henkitorvi, keuhkot, sydän, vatsan alue, suolisto jne.].

*

Reilun tunnin käsittelyn jälkeen join lasikaupalla vettä, kävin kevyellä kasvispainotteisella lounaalla ja huristelin julkisilla kotiin. Kotona (klo 14 maissa) ajattelin oikaista hetkeksi sohvalle ennen etätyöhön ryhtymistä - heräsin alkuillasta puhelimen soittoon ja torkuin sohvalla koko loppuillan. Minä, joka en koskaan nuku päiväunia!?

Ennen kymmentä sanoin siirtyväni omaan sänkyyn, en jaksa vanua pidempään telkkarin edessä. Minä, joka en koskaan pääse sänkyyn ennen Miestä ja kukun telkkarin äärellä yömyöhälle!?

Sänkyyn päästyä nukahdin välittömästi. Minä, joka pyörin nukahtamispilleristä huolimatta puolesta tunnista pariin tuntiin, dekkaria lukien, että ajatukset irtautuisivat päivän asioista!?

Aamulla heräsin pirteänä, CPAP-laite kertoi yli 8 tunnin unesta, ilman ensimmäistäkään hengityskatkosta. Häh? Niin pitkään en ole nukkunut yli kymmeneen vuoteen!? Ja sohvalla ehdin kiskoa jo unta kaaliin melkein saman verran??

Olen äimistynyt. Todella. Äimistynyt.

*

Tutkin vähän noiden kipupisteiden "toimintamekanismeja":

Lymfakierto (imunestekierto) on kehon oman "viemäröinti ja puolustusjärjestelmä". Se ylläpitää kehon nestetasapainoa, kuljettaa valkuaisaineita ja ravintoaineita sekä toimii elimistön immuunipuolustuksen vartijana poistamalla kuona-aineita, bakteereita ja taudinaiheuttajia.

Aivojen viemärijärjestelmä - aivot puhdistuvat unessa. Aivojen puhdistumisesta huolehtii glymfaattinen järjestelmä eli gliakierto, joka on aktiivinen varsinkin unessa. Hyvin nukkuminen edistää aivojen siivousta päivän rasituksista. Kuuntele mielenkiintoinen neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemen ja tutkija Salli Antilan haastattelu, ÝleAreena podcast.

Hypotalamus on elimistön hermoston ja hormonitoiminnan komentokeskus, joka ylläpitää kehon sisäistä tasapainoa: nälkä/jano, kehon lämpötila, vuorokausirytmi, hormonitoiminta, tunteet ja stressi, seksuaalisuus.

Ai niin, ja irtokarkkihimoni on kadonnut. Täysin. Kadonnut.

*

Puhutaan mitä puhutaan uskomushoidoista, mutta kyllä unta ainakin oli uskomusta enemmän!

Olin varannut huomiselle (lauantaille) seuraavan käsittelyn, mutta jouduin perumaan. Tulin viikonlopuksi töihin (vähän aikataulupaineita...), mutta varasin korvaavan ajan tiistaille. Päätin ottaa viiden käsittelykerran sarjan - raportoin myöhemmin, oliko siitä mitään muuta konkreettista apua...

Tässä välissä yritän juoda mahdollisimman paljon. Miten se onkin niin vaikeaa?

EDIT 23.5. klo 12:30
Mainittakoon, että tässäkään postauksessa kyse ei ole kaupallisesta yhteistyöstä, vaan ihan omasta halustani mainita palvelutuottajan nimi tekstin yhteydessä.

Kaverille kanssa

Lupasin Pupusen kaverille sukat - helppo nakki, sama koko kuin itsellänikin, 39/40.

Otin Seiskaveikkaa puikoille - Nalle-sukkatulvan jälkeen tuntui kuin olisin köydestä neulonut! Paksua, kankeaa, tönkköä. Kun sukat olivat valmiit, testasin tietty omaan koipeen. No, ei ollut köydenpunonta pelkkää tuntumaa, vaan ihan ehtaa todellisuutta. Sukka oli järkyttävän leveä ja ihan liian pitkä, vaikka silmukka- ja kerrosmäärät "normin" mukaisia. Eikä kerä ollut edes mitään outlet-laatua vaan ihan "oikeasta" kaupasta ostettua priimaa.

No eihän tällaisia voi kenellekään antaa! Eikä itsekään käyttää. Siirtyivät "joskus jonnekin" -koppaan. Käsittämättömän rumatkin vielä - voi sitä raukkaa, joka nämä saa. Langanmenekki 87 g, kokomääritelmä räpylä.

Seuraavaa sukkaparia aloittaessa päätin pitäytyä ihan vaan perussukassa, katsoin tarkkaan langan paksuuden. Violeteista tuli jotakuinkin "normaalit". Kun vauhtiin pääsin, kutaisin vielä toisetkin, mustaa ja raitaa. Raitalankaa ei näihin paljon kulunut, joten taidanpa vielä joskus tekaista Pupusellekin samanmoiset. Tai itselleni.

Edellisviikonloppuna olimme reissussa, automatkalle otin kutimen mukaan ja leipaisin siinä ohikiitäviä maisemia ihaillessani lyhytvartiset piirakat kaverin äidille. Näiden kolmen sukkaparin langanmenekki yhteensä 275 g.

Paluumatkallekin oli kerä varattuna, parin sain kuitenkin valmiiksi vasta kotiin palattua. Kuvassa näyttää perusharmaalta, oikea sävy on aika nätti harmaanvihertävä Seiska mustin maustein, koko 41/42, langanmenekki 128 g. Pupuselle.

Näistä kirjataan huhtikuulle 362 g ja toukokuulle 128 g. Sukkakiintiö hetkellisesti täynnä.

Viikonlopun reissu suuntautui Leppävirralle, 340 km on siis reilun sukan mittainen matka.

Reissussa Pupunen tapasi vanhoja ja uusia kavereita, tässä kuitenkin H.E. ( = His Excellency) Mr Worawoot Pongprapapantin seurassa. Aikoinaan Pupusen Suomeen tervetulleeksi toivotti H.E. Mr Rachanant Thananant Bulevardi 14A:ssa, mutta ihan yhtä lämpimän vastaanoton sai nytkin.

Reissu oli kaikin tavoin onnistunut. Pupunen on alkanut suunnitella juurimatkaa...

Tänään juhlittiin Äitienpäivää. Muistan vielä sen ensimmäisenkin...

Mies valmisti päivälliseksi uunilohta bataattikiekkojen, parsan ja kermaviilikastikkeen kera, juomana kuiva cava. Herrrrkullista!

Pakko paljastaa lohen kuorrute, kannattaa kokeilla - Mies keksi tämän ihan omasta päästään:

Lohen päälle ensin reippaasti myllystä Maldon-suolaa, päälle tahna, jonka sauvasekoitti tillistä, oliiviöljystä, valkosipulista, sitruunapippurista ja ripauksesta suolaa. Uuniin 175* noin puoleksi tunniksi. Loistava tökötti, tätä täytyy tehdä uudestaan, kokeilla vaikka ihan kotoisten järvikalojen kruununa. 

ILOA JA VALOA UUTEEN VIIKKOON!

Haaste: Keltainen ja vihreä

KristiinaK:n huhtikuun haaste on KELTAINEN JA VIHREÄ, kevään värit.

Tosin VIHREYS on täällä ihan ympärivuotista, se on meidän kaikkien lempiväri. Pupuselle ihan erityinen lemppari, hänellä on lähes aina jotain VIHREÄÄ yllään, toisinaan lippiksestä lenkkareihin asti. Parhaillaankin silitystä odottaa toistakymmentä Pupusen t-paitaa, VIHREÄN eri sävyissä. Iloitsen suunnattomasti siitä, että Pupunen ei pukeudu teinisällien tapaan kokomustaan! Toki kaapista löytyy jokunen musta t-paita ja esiintymisiä varten mustat farkut, mutta muuten vaatekomero on enempi väri-ilottelua, sillä myös pinkki ja punainen ovat suosiossa.

Itse odottelen kovasti kesäisiä kelejä, jotta voisin sukeltaa ihanaan Nanson pellavamekkooni, patseeraisin Ilse Jacobseneissa. Samaa mallia on lyhyempänä useammissa väreissä (mm. sammaleenVIHREÄ), mutta pitkänä vain tämä KELTAINEN (taannoista 20-vuotishääpäivää juhlistaamaan hankittu). Myös Jacobseneja on useammat, mutta KELTAISET ovat tuoreimmat.

Kun löydän mieleisen mallin, tapanani on ostaa tukuittain samanmoisia... Logiikkani mukaan se helpottaa elämää, kun ei tarvitse etsiä, saati sovitella useampia vaatteita. Tai kenkiä, KELTAISET nimittäin osti Systeri, kun bongasi ne alesta ja tiesi minun niitä suosivan. Soitti ja varmisti vain koon ja ettei samaa väriä ole entuudestaan - näppärää, eikö totta?

Vaihdoin lakanat, vuoteessa oli KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan sattumalta Lauri Lounelan isokokoinen Kiinalainen maisema matchaa haasteen väreihin myös. Tilalle vaihdoin punaiset pussi- ja harmaat aluslakanat. Haaveilen hillityistä petivaatteista, mutta aina päädyn riemunkirjaviin. Valintoihin toki vaikuttaa ratkaisevasti se, mitä Finlaysonilla on tarjouksessa... 

Myös lankakorista löytyy VIHREÄÄ ja KELTAISTA. Tarkkasilmäisimmät ehkä havainnoivat, että osa on marinoitunut jo hetken aikaa - kuka ylipäätään enää muistaa noin vanhaa vyötettä?? Muinaismuisto-Seiskaveikka on niin hyvälaatuista, etten ole raaskinut neuloa siitä mitään, sekoittaa nykyiseen karkeampaan laatuun. Jonain päivänä muotoutuu ehkä VIHREIKSI unisukiksi...

Olohuoneen matot ovat KELTAISET, sohvatyynyissä vähän VIHREÄÄ. Myös torkkumuorissa jylläävät VIHREÄT arvot, langat ovat kasvivärjättyjä. Tai oikeammin laput ovat kasvivärjättyjä, ne on virkkaistu luonnonvalkoisesta ja harmaasta Seiskaveikasta ja heitetty vasta sitten väripatoihin.

Kuva: Valkeakoski-Opiston blogi

Värit ovat lukuisissa pesuissa haalenneet alkuperäisestä (kuva). Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että muori on ajan saatossa jo vähän harmaantunut? Vanhoista blogimerkinnöistä (vanhemmista kuin tämä blogi) löysin Muorin syntymävuoden, 2011. Myös kulmien huovutetut lankakeräpalloset on kasvivärjätty.

Sohvasta voisin muuten sanoa sen verran, että oli TÄYSIN susi ostos! KUVITTELIN ostavani laadukkaan merkkisohvan ("... runko on FSC-sertifioitua massiivipuuta ja koivuvaneria; kriittiset liitoskohdat liimataan ja ruuvataan, mikä ehkäisee nitinää ja vääntymistä. Jousitus toteutetaan kilpatason no-sag-teräsjousella. Tyynyjen täytteenä käytetään kylmävaahtoa, jonka tiheys on 35–40 kg/m³ – selvästi yli budjettiluokan sohvien standardin. Reunat viimeistellään silikonikuituseoksella, jotta päällikangas laskeutuu pehmeästi ja muoto palautuu istumisen jälkeen. Kun avaat vetoketjun ja kurkistat tyynyn sisään, huomaat, ettei tikkauksissa näy löysiä lankoja ja saumojen sisäpinnatkin on päätelty siististi – merkki käsityöstä, jossa jokainen viimeistelykerros on huolella mietitty.")

Hemmetti soikoon, ihan sama mitä sohvan sisällä on, jos päällikangas NYPPYYNTYY kelvottomaksi jo puolen vuoden käytössä!! Että ottaa päähän!

Kuva: Furninova

Eikä siinä vielä kaikki! Sohva on varsin syvää mallia, siinä on täysin mahdotonta istua "virallisesti" - siis oikea RÖHNÖTYSUNELMA. Valinta oli ihan tietoinen, mutta eipä tullut mieleeni, että kun tuolta sohvalta valuu takaisin arjen askareisiin, myös istuintyynyt valuvat - samaan suuntaan eli yli etureunan ja samanaikaisesti selkänojatyynyt putoavat vapautuneeseen koloon. Järkyttävän painavat ja isokokoiset istuin- ja selkänojatyynyt pitää siirrellä, nostella ja veivata päivittäin, että näyttäisi edes hetkellisesti siistiltä. Että ottaa päähän! Myös koristetyynyjen määrää olen joutunut rajoittamaan, jottei siistimisoperaatio olisi ihan niin työläs - ja sekös se vasta päähän ottaakin!! Tyynyjä olla pitää, mieluummin enemmän kuin paljon.

Mutta on sohvalla kyllä ihan tosi ihana rötköttää! Töllöttää tellua, lukea kirjaa, siemailla viiniä sisutuslehti seuranaan, ottaa päivätorkut, tukeutua tyynyihin kutimen kanssa... Koko perhe ja Koirakin mahtuvat siihen varsin väljästi. Silti ottaa päähän. Hemmetti!

Tykkään VIHREÄSTÄ lasista. Työhuoneen ikkunalaudalle olen koonnut vanhaa ja uudempaa Iittalaa, perittyä, itse ostettua ja lahjaksi saatua. KELTAISTA lasia näkee harvemmin, meillä taitaa olla vain yksi KELTAINEN Kivi-tuikku lukuisten VIHREIDEN ja ruskeiden seurana. Muuten suosin kirkasta lasia.

(Ihan kaikki eivät Iittalaa ole kuitenkaan, vasemman reunan kannellinen rasia on Nuutajärveä ja sen takana oleva matala maljakko Riihimäen lasia, pitkäkaulaisen pullon olen itse puhaltanut jonain tyhy-päivänä Nuutajärven Lasisirkuksessa.)

Tästä muistuikin mieleeni, että kun tapasimme Miehen kanssa, kahviastiastoni oli VIHREÄ Teema ja ruoka-astiastoni KELTAINEN Teema. Mies ihastui malliin ja osti itselleen harmaata. Kun sanoin, että eikö kannattaisi hankkia KELTAISTA (VIHREÄ oli jo poistunut myynnistä), jos vaikka joskus muutamme yhteen, Mies totesi, että on helpompi jakaa, sitten kun eroamme... Sittemmin sekä VIHREÄT, KELTAISET että harmaat on myyty kirpputorilla ja kaapit täyttyneet valkoisella Teemalla. Eikä erosta ole ollut puhetta. 
.

Yllättävän paljon löytyi kaikenlaista KELTAISTA ja VIHREÄÄ, ihan jo tästä työpöytäni VIHREÄN keinonahan päältäkin. Kävin kurkkimassa jääkaappiinkin, mutta taidanpa jättää...

Kiitos KristiinaK:lle kivasta haasteesta!

Päätellään haaste kukkasin...

Kukkakaupassa pyysin sitomaan työkaverille läksiäisiin VIHREÄN kimpun, jossa yksi punainen kukka keskiössä. Punainen on yhdistyksen logoväri, VIHREÄ hänen asemapaikkanaan toimineen kierrätyskeskuksen logosta. Tuo ihanan karvainen, hipelöimään houkuttava VIHREÄ yksilö on kuulemma neilikka.

Näiden myötä...

VEHREÄÄ VIIKONLOPPUA!!